Margariinia, voita vai jotakin muuta?

 Rasvat ja etenkin keskustelu terveellisestä levitteestä pomppaavat säännöllisesti terveystietoisten ihmisten keskusteluissa esille. Tässä on Öljynoidan 5 senttiä tästä aiheesta. 

Noita-akan perheessä vaihdettiin noin yhdeksän vuotta sitten margariinit kokonaan itse askarreltuihin levitteisiin - osin siksi, että jääkaappikylmä voi oli liika työlästä levittää leivälle ja osin siksi, että noita keikkuu aika ajoin viikkokausiksi kokonaan vegaaniksi. Yhtäältä valmiit kasvimargariinit eivät tyydyttäneet noita-akan rasvanhimoa - ja toisaalta luottamus siihen, että ne eivät valmistusprosessissaan muuttaisi muotoaan heikosti imeytyviksi, oli vähäinen.

Mitä siis tapahtuu? Pitkään on tavattu ajatella, että rasva on sinänsä ihmiselle haitallista ja vaarallista - että sitä tulisi kaikin keinoin välttää ja mahdollisimman rasvaton ruokavalio olisi tarkoituksenmukaisin. Vielä mitä, sanoo tämä akka. Ihminen tarvitsee rasvoista saatavia rasvahappoja monenlaisiin kehon prosesseihin: hormonien ja välittäjäaineiden valmistamiseen, ihon ja kudosten ylläpitämiseen, soluseinien rakennusaineiksi, energiaksi ja moneen muuhun asiaan. Jos ruokavaliostaan saa liian vähän rasvaa, voi keho oireilla uupumuksena, ihon pulmina, muistin ja keskittymisen ongelmina jne. Surullisinta on, että syömishäiriöiden ilmenemisen taustalla voi olla kehon rasvanpuute. 

Tuttu ja tavanomainen suositus: "Kehon energiantarpeesta 25-40% tulisi tyydyttää rasvoilla." Ja samalla on tärkeää muistaa, että mikäli kehon primääristä energiamolekyyliä, rypälesokeria eli glukoosia on tarjolla, keho käyttää sitä ja varastoi saamansa rasvan. Vaikka hiilihydraateista saatava glukoosi tuntuisi siis laihduttajan painajaiselta, näin ei ole: sitä tarvitaan ehdottomasti vaikkapa aivosolujen energiaksi. Laihtumisen ja lihomisen ratkaisee kokonaisenergiatase: eli syötkö enemmän, kuin kulutat. Jo muutama tunti hiilihyraattipitoisen aterian jälkeen kehon energia-aineenvaihdunta on vaihtanut pääasiassa rasvan polttamiseen - kunhan glukoosia ei tuon tuostakin lisäile vaikkapa napostelemalla hiilihydraattipitoisia herkkuja ja välipaloja aterioiden välillä.

Takaisin margariiniin: elimistö siis tarvitsee rasvoja lukuisia omia prosessejaan varten. Ja samalla ei ole merkityksetöntä, minkälaisia rasvoja sille tarjoilee. Rasvoissa olisi tärkeää olla rasvaliukoisia vitamiineja, kuten A, D ja E-vitamiinia sekä monipuolisesti erilaisia rasvahappoja. Rasvahapot jaotellaan karkeasti tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin rasvahappohin. Niiden ero on siinä, että tyydyttymättömien rasvahappojen ketjuissa on yksi tai useampia kaksoissidoksia - eli ne ovat reaktiivisia ja helpommin kehon pilkottavissa tarvitsemikseen yhdisteiksi. Tyydyttömättöminä rasvahappoina pidetään myös trans-rasvoja, vaikkakin teollisten suoraketjuisten transrasvojen vaikutus kehossa lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. 

Margariinit valmistettiin aiemmin kovettamalla kasvirasvoja matalassa paineessa hydraamalla - jolloin niihin syntyi trans-rasvoja. Niiden haitallisuus nousi tietoisuuteen jo 1980- ja 1990-luvuilla ja margariiniteollisuus luopui tästä käytännöstä. Transrasvoja löytyykin nykyisin ruoasta hyvin vähän. Todennäköisin lähde transrasvoille ovatkin ranskalaiset perunat ja muut uppopaistetut ruoat.

Margariiniteollisuus onkin siirtynyt käyttämään kasvirasvojen kovettamiseen vaihtoesteröintiä. Suurin ongelmani margariinien kanssa onkin se, että vaihtoesteröinti synnyttää synteettisiä uusrasvoja, joita ei käytännössä missään luonnossa ole lähtökohtaisesti olemassa. Näinpä kaipaisin luottamusta siihen, että kehon omat entsyymit kykenisivät näitä pilkkomaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pitkältä ajalta löytyy tutkimuksia vaihtoesteröinnin ongelmallisista vaikutuksista kehoon.

 Olen kuullut useamman virallisen asiantuntijan sanovan, ettei prosessointi vaikuta ravintoaineisiin - tai ohittavan prosessoinnin ongelmat sanomalla, että "prosessoidaanhan ravintoaineita keittiössäkin." Näyttäisi kuitenkin siltä, että laadukkaat rasvansa voi keittiössään pilata kuumentamalla. Samoin herkästi reagoivia, tyydyttymättömiä rasvoja uhkaa aina härskiintyminen. Kun hydrolyysillä, painetta vaihtelemalla ja erilaisia katalyyttejä apuna käyttämällä luodaan rasvoja, joita ei lähtökohtaisesti missään muualla ole olemassa, minun on vaikea luottaa siihen, että keholla olisi riittävät prosessit niiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen. Parhaimmillaan saadaan aikaan yhdisteitä, jotka kulkeutuvat kehon läpi osallistumatta mihinkään kehon prosesseihin - surkeimmillaan saadaan aikaan ennalta arvaamattomia kemiallisia reaktioita ja kokonaan uusia pulmia, kuten yllä siteerattu artikkelikin esittää.

En ole yksiselitteisesti sitä mieltä, että synteettisesti kovetetut kasvirasvat tulisi yksioikoisesti korvata voilla - myös tyydyttyneiden rasvojen pulmallisuus on aito, tiedossa oleva asia. Toisaalta maidon CLA eli konjugoitunut linolihappo taas on alustavissa tutkimuksissa osoittautunut hyödylliseksi. 

Revitkö jo hiuksiasi, koska haluaisit niin mielellään jo kuulla, mitä meillä syödään leivällä? 

Öljynoidan suosikki-reseptit pyrkivät yhdistämään parhaat palat kasviöljyistä ja voista: 

Kotilevite: 

100g voita

1dl vettä

1dl kasviöljyä

* ripaus suolaa

* tippa timjamin eteeristä öljyä

1) Anna voin lämmetä hetki pöydällä.

2) Sekoita ainekset yhteen sauvasekoittimella.

3) Kaada rasiaan ja anna kiinteytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Näin syntyvä levite on helposti leivälle levittyvä. Makua voi vaihdella valitsemalla oman suun myötäisen kasviöljyn. Eteerinen öljy antioksidanttina vähentää rasvojen härskiintymistä - ja maistuu herkulliselta. 

Säilyy jääkaapissa noin viikon.

Vegaanin suuhun sopii mummun hummus:

Kikherneitä

Kasviöljyä

* suolaa

* mustapippuria

* valkosipulia

* basilikan tai meiramin eteeristä öljyä

0) Kypsennä kikherneet. Jos käytät kikherneesi purkista, ne tarvitsee vain valuttaa. (Ota neste talteen ja käytä kananmunan tapaan.) Jos kikherneesi ovat kuiva-ainehyllystä, tarkista paketin kyljestä tarvitseeko niitä liottaa (8h) ja keittää (1h) vai riittääkö pelkkä keittäminen. 

1) Surauta kypsät kikherneet ja muut raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Itse lisäilen öljyn "suristellessani" saadakseni koostumuksesta sopivan notkeaa. Siksi ohjeessa ei ole määriä, koska en ole tainnut ikinä mitata. 

Valikoi *-merkityt raaka-aineet oman makusi mukaan. Meidän taloudessa meiramin ja basilikan öljyt ovat nauttineet suurinta suosiota, mutta muutkin "yrttiöljyt" käyvät vallan mainiosti. 

Elämän ei tarvitse olla joko/tai - joko kasviöljyjä (ja sitä myöden margariineja) tai pelkästään voita ja eläinperäisiä rasvoja. 

Herkullisia ja terveellisiä kokkailuhetkiä, ystäväiset! 

Syksylle uutuuksia!

  Lupasin viritellä uutta palvelua: zoom-luentoja, joissa olisi myös tilaa kysymyksille. 

Luennon rakenne olisi siis: noin tunnin verran napakkaa tietoa ja alustusta valitsemastasi aiheesta ja toinen tunti tilaa kysymyksille, kommenteille, kokemuksille ja virinneille ajatuksille. 


Öljynoidan oudosta aarreaitasta kumpusi esille tällaisia teemoja: 

Eläimiin liittyvät luennot: 
* Hevoset ja eteeriset öljyt
* Koirat ja eteeriset öljyt 
* Kissat ja eteeriset öljyt 
* Höyhenpukuiset ja eteeriset öljyt
* Eläimet: lajityypillinen ja turvallinen öljyily
* Eläimet ja ravintolisät hyvinvoinnin tukena
* Kymmenen eläinarjen ketterintä niksiä

Kemiaan liittyvät luennot: 
* Mitä ovat eteeriset öljyt ja minkälaisista yhdisteistä ne koostuvat? 
* Tieteellinen tutkimus - onko sitä?
* Käyttötapoja ja turvallisuusnäkökohtia
* Kontraindikaatioita ja varoitusmerkkejä
* Monoterpeenit
* Seksviterpeenit
* Kasvialkoholit
* Esterit ja aldehydit
* Ketonit ja fenolit

Tunnemaailman tukemiseen liittyvät luennot: 
* Miksi tunnemme, mitä tunnemme? 
* Kuinka eteeriset öljyt vaikuttavat tunnemaailmaan? 
* Tunteiden kohtaaminen - mylläkästä myötätuntoon
* Viha - tukahduttamisesta tunnistamiseen
* Katkeruus - vaikeudesta voimaksi
* Stressi - eroon kierteestä
* Uupumus - lempeästi lepoon

Energiaan liittyvät luennot
* Mitä on energia ja kuinka se mihinkään liittyy?
* Mitä ovat chakrat ja kuinka niitä voi hoitaa öljyillä?
* Juttua Juurichakrasta
* Supinaa Sakraalichakrasta
* Sovellutuksia Solar Plexus -chakralle
* Sivelyä Sydänchakralle
* Kailotusta Kurkkuchakrasta
* Opintoja Otsachakrasta
* Kuiskauksia Kruunuchakrasta

Konfliktien ratkaisemiseen ja yhteyden rakentamiseen liittyvät luennot: 
* Miksi ihmiset toimivat, kuten toimivat?
* Havaintoja ja vai tulkintaa - kuinka ymmärrämme tilanteita
* Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja ilmaiseminen
* Vaikean viestin kuuleminen
* Pyydä sitä, mitä todella tarvitset.
* Ei joko/tai vaan sekä että - sovittelun voima konflikteissa


Heräsikö kiinnostus? 

Toimi näin: Kokoa vähintään 10 kiinnostunutta. Selvitä heille sopivimmat ajankohdat. Ota yhteyttä noita-akkaan ja sovi mitä mainioin zoom-aika. Toimita itsesi ruudun äärelle sovittulla ajankohdalla. Istu alas ja nauti. 

Hinta on 25€ / hlö. 
Tarkemmat toiminta- ja maksuohjeet saat viestillä. <3

Frankinsensi, pyhä frankinsensi ja muut boswellia-sukuiset

Eli mitä eroa eri frankinsensi-lajikkeiden välillä lienee? 

Rakas ystäväni Pubmed löytää hakusanalla "Boswellia" 621 tutkimusartikkelia liittyen eri sukuisten frankinsensien todennettuihin vaikutuksiin. Tässä viidakossa on moni päästään pyörällä. Kaupallisessa käytössä (ja tutkimuksissa) nimittäin pyörii useampia eri lajisia frankinsensi-tuotteita.

Mennäänpä askel taaksepäin. Frankinsensi tai olibaanihartsi on yleisnimitys Boswellia-suvun (suomeksi tarkemmin Olibaanit) puiden tuottamalle aromaattiselle pihkalle. Boswellia-suvun kahdeksastakymmenestä lajista yleisimmin käytössä ovat temppeliolibaani eli Boswellia sacra, Intian- tai salaiolibaani eli Boswellia serrata, Boswellia frereana, Sudanin frankinsensi eli Boswellia papyrifera ja Young Livingin käyttämä Boswellia carterii.

Kaikkia näistä käytetään rohdoskäytössä ja suitsukkeina pihkan muodossa. Olibaanien pihka tihkuu runkoon tehdyistä viilloista ja kerätään sen kuivuttua. Pihkassa on 60% hartsia, 30% kumia ja noin 5% haihtuvia öljyjä sekä karvasaineita. (Lähde: Sinikka Piippo ja Ulla Salo: Mielen ja rakkauden kasvit, Karisto Oy, 2006)

Rohtona käytetään sekä hartsia eli kuivunutta pihkaa, että pihkasta tislattua öljyä. Pubmed löytää laajasti tutkimuksia, joissa on selvitetty pihkan lääkinnällisiä ominaisuuksia - usein nieltynä. Piipon ja Salon (jo yllä siteerattu) teos suosittaa vuorokausiannokseksi 2-3g pihkaa tai 1- 1,5 ml haihtuvaa öljyä. Oman kokemukseni mukaan näin suuri vuorokausiannos ei ole suositeltava, kuin erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. 1ml eteeristä öljyä on tässä tapauksessa noin 16 tippaa ja 1,5 ml olisi noin 24 tippaa - suosittelisin itse aloitusta mieluummin yhdellä tipalla - ja käytetyn määrän vähittäistä ja rauhallista nostamista kehon reaktioita seuraten. (Huomaan takaraivossani pyörivän ajatuksen: en antaisi hevosellenikaan tuollaista hevoskuuria, kuin poikkeustapauksissa.)

Eri olibaanien vaikuttavia aineita ja niiden pitoisuuksia on tutkittu. Kussakin lajissa on omat, lajityypilliset vaikuttavat aineensa - ja lisäksi niiden pitoisuus vaihtelee myös kasvupaikan ja kasvukauden olosuhteiden mukaan.

Useissa löytämissäni lähteissä Boswellia carterii ja Boswellia sacra oli esitetty rinnakkain - kuin kyse olisi samasta kasvista tai ainakin tarkasti samoista vaikuttavista aineista. Nopea vilkaisu Connie ja Alan Higley Reference guide for Essential Oils -kirjaan kuitenkin selkeytti vaikuttavien aineiden eroa: B.carterii on noin 90% monoterpeenejä, alle 10% seskviterpeenejä (joista tärkeimpänä β-karofylleeniä, jota 8%) ja alle 5% alkoholeja. B.sacra taas sisältää jopa 93% monoterpeenejä, alle 5% alkoholeja ja alle 2% seskviterpeeneitä, sekä ketoneista verbenonia ja estereistä bornyli asetaattia.

Myös pubmed löysi artikkelin, jossa näiden kahden frankinsensin eteeristen öljyjen vaikuttavien aineiden eroja oli selvitetty - tutkimuksen tarkoitus oli tosin erotella, onko kyse todella yhdestä lajista - vai kahdesta toisistaan (öljyn vaikuttavien aineiden perusteella) eroavasta lajista.

Lyhyt katsaus tutkimuksiin nosti esiin, että molemmista öljyistä on lukuisia yhteneviä havaintoja - vaikkapa hengitysteiden vahvistuminen, tukkoisuuden lievittäminen, kohdun ja virtsarakon vahvistaminen ja runsaan kuukautisvuodon oireiden lievittäminen mainitaan Piipon ja Salon kirjassa. Mielialaan liittyvissä tutkimuksissa esiintyi myös eri frankinsensi-lajeja. Tulehdusten vastaisia ja luuston haurastumista ehkäiseviä vaikutuksia on havaittu sekä pineeneillä (frankinsensien monoterpeenit) että boswelliahapoilla (etenkin serrata-lajikkeen pihkassa). (Lue myös tämä pineenien vaikutuksista.) Osa havainnoista on sellaisia, etten edes uskalla niitä terveysväittämien pelossa tähän kirjata, mutta voitte itse tutkia tämän lauseen sisältämät linkit.

Temppeliolibaanin ja tavallisen olibaanin - eli pyhän frankinsensin ja tavanomaisen frankinsensin tärkein ero lienee seskviterpeenien määrässä. Pyhän frankinsensin tuoksu on aivan hitusen pehmeämpi - ja tavallisen hitusen pistävämpi. Estereiden vuoksi tarkkanenäiset saattavat pitää pyhän frankinsensin tuoksua hitusen makeana. (Häiritsin viatonta tallikaveria, joka arveli, että b.sacran tuoksu on "enempi kirsikkamainen" - eläköön ihmiskokeet.) Arkifrankinsensin tuoksu säilyy seskviterpeenien vuoksi iholla hieman pidempään. Pyhän frankisensin esterit ovat lempeän rauhoittavia ja auttavat säätelemään hermostoa ja ketonit taas edistävät solujen ja kudosten uusiutumista.

Noita on luonnollisesti turhamainen otus ja uskoo vakaasti frankkien tehoon ihonhoidossa - etenkin, jos tarvitsee kätkeä kätevästi luonnollinen ikänsä ja säilyttää taianomainen viekoittelevuutensa. Mutta siitä toki salainen resepti erikseen.