Rakas ystäväni Pubmed löytää hakusanalla "Boswellia" 621 tutkimusartikkelia liittyen eri sukuisten frankinsensien todennettuihin vaikutuksiin. Tässä viidakossa on moni päästään pyörällä. Kaupallisessa käytössä (ja tutkimuksissa) nimittäin pyörii useampia eri lajisia frankinsensi-tuotteita.
Mennäänpä askel taaksepäin. Frankinsensi tai olibaanihartsi on yleisnimitys Boswellia-suvun (suomeksi tarkemmin Olibaanit) puiden tuottamalle aromaattiselle pihkalle. Boswellia-suvun kahdeksastakymmenestä lajista yleisimmin käytössä ovat temppeliolibaani eli Boswellia sacra, Intian- tai salaiolibaani eli Boswellia serrata, Boswellia frereana, Sudanin frankinsensi eli Boswellia papyrifera ja Young Livingin käyttämä Boswellia carterii.
Kaikkia näistä käytetään rohdoskäytössä ja suitsukkeina pihkan muodossa. Olibaanien pihka tihkuu runkoon tehdyistä viilloista ja kerätään sen kuivuttua. Pihkassa on 60% hartsia, 30% kumia ja noin 5% haihtuvia öljyjä sekä karvasaineita. (Lähde: Sinikka Piippo ja Ulla Salo: Mielen ja rakkauden kasvit, Karisto Oy, 2006)
Rohtona käytetään sekä hartsia eli kuivunutta pihkaa, että pihkasta tislattua öljyä. Pubmed löytää laajasti tutkimuksia, joissa on selvitetty pihkan lääkinnällisiä ominaisuuksia - usein nieltynä. Piipon ja Salon (jo yllä siteerattu) teos suosittaa vuorokausiannokseksi 2-3g pihkaa tai 1- 1,5 ml haihtuvaa öljyä. Oman kokemukseni mukaan näin suuri vuorokausiannos ei ole suositeltava, kuin erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. 1ml eteeristä öljyä on tässä tapauksessa noin 16 tippaa ja 1,5 ml olisi noin 24 tippaa - suosittelisin itse aloitusta mieluummin yhdellä tipalla - ja käytetyn määrän vähittäistä ja rauhallista nostamista kehon reaktioita seuraten. (Huomaan takaraivossani pyörivän ajatuksen: en antaisi hevosellenikaan tuollaista hevoskuuria, kuin poikkeustapauksissa.)
Eri olibaanien vaikuttavia aineita ja niiden pitoisuuksia on tutkittu. Kussakin lajissa on omat, lajityypilliset vaikuttavat aineensa - ja lisäksi niiden pitoisuus vaihtelee myös kasvupaikan ja kasvukauden olosuhteiden mukaan.
Useissa löytämissäni lähteissä Boswellia carterii ja Boswellia sacra oli esitetty rinnakkain - kuin kyse olisi samasta kasvista tai ainakin tarkasti samoista vaikuttavista aineista. Nopea vilkaisu Connie ja Alan Higley Reference guide for Essential Oils -kirjaan kuitenkin selkeytti vaikuttavien aineiden eroa: B.carterii on noin 90% monoterpeenejä, alle 10% seskviterpeenejä (joista tärkeimpänä β-karofylleeniä, jota 8%) ja alle 5% alkoholeja. B.sacra taas sisältää jopa 93% monoterpeenejä, alle 5% alkoholeja ja alle 2% seskviterpeeneitä, sekä ketoneista verbenonia ja estereistä bornyli asetaattia.
Myös pubmed löysi artikkelin, jossa näiden kahden frankinsensin eteeristen öljyjen vaikuttavien aineiden eroja oli selvitetty - tutkimuksen tarkoitus oli tosin erotella, onko kyse todella yhdestä lajista - vai kahdesta toisistaan (öljyn vaikuttavien aineiden perusteella) eroavasta lajista.
Lyhyt katsaus tutkimuksiin nosti esiin, että molemmista öljyistä on lukuisia yhteneviä havaintoja - vaikkapa hengitysteiden vahvistuminen, tukkoisuuden lievittäminen, kohdun ja virtsarakon vahvistaminen ja runsaan kuukautisvuodon oireiden lievittäminen mainitaan Piipon ja Salon kirjassa. Mielialaan liittyvissä tutkimuksissa esiintyi myös eri frankinsensi-lajeja. Tulehdusten vastaisia ja luuston haurastumista ehkäiseviä vaikutuksia on havaittu sekä pineeneillä (frankinsensien monoterpeenit) että boswelliahapoilla (etenkin serrata-lajikkeen pihkassa). (Lue myös tämä pineenien vaikutuksista.) Osa havainnoista on sellaisia, etten edes uskalla niitä terveysväittämien pelossa tähän kirjata, mutta voitte itse tutkia tämän lauseen sisältämät linkit.
Temppeliolibaanin ja tavallisen olibaanin - eli pyhän frankinsensin ja tavanomaisen frankinsensin tärkein ero lienee seskviterpeenien määrässä. Pyhän frankinsensin tuoksu on aivan hitusen pehmeämpi - ja tavallisen hitusen pistävämpi. Estereiden vuoksi tarkkanenäiset saattavat pitää pyhän frankinsensin tuoksua hitusen makeana. (Häiritsin viatonta tallikaveria, joka arveli, että b.sacran tuoksu on "enempi kirsikkamainen" - eläköön ihmiskokeet.) Arkifrankinsensin tuoksu säilyy seskviterpeenien vuoksi iholla hieman pidempään. Pyhän frankisensin esterit ovat lempeän rauhoittavia ja auttavat säätelemään hermostoa ja ketonit taas edistävät solujen ja kudosten uusiutumista.
Noita on luonnollisesti turhamainen otus ja uskoo vakaasti frankkien tehoon ihonhoidossa - etenkin, jos tarvitsee kätkeä kätevästi luonnollinen ikänsä ja säilyttää taianomainen viekoittelevuutensa. Mutta siitä toki salainen resepti erikseen.
