Uuterasti uuttamalla omia öljyjä!

Eteeriset öljyt syntyvät kasveissa ja otetaan talteen höyrytislaamalla: kuuma, paineistettu vesihöyry johdetaan tislaussammiossa olevan kasvimaterian läpi, jolloin haihtuvat yhdisteet irtoavat höyryn mukaan ja kiinteä kasvimassa jää sammioon.

Harvalla meistä kuitenkaan on tislauslaitteistoja kotona. Entäpä, jos haluaisi valmistaa itse omia öljyjä vaikkapa oman pihan aromaattisista kasveista - tai huikean herkullisista "rikkaruohoista"? Helpoin kotikonsti on ilman muuta uuttaminen.

 Tarvitset vain valitsemiasi aromaattisia kasveja, välittäjäöljyä, mielellään kannellisen uuttoastian, aikaa ja toki lopuksi siivilöintiin riittävän tiheän siivilän tai kankaan. Älä huoli, käydään uuttaminen vaihe vaiheelta läpi!

Tässä ensimmäisessä kuvassa uuttoastiaan on kerätty kourallinen haluttuja, aromaattisia kasveja. Kuvassa ruusun terälehtiä, kanelitanko sekä kuivattuja neilikan nuppuja. (Valmistumassa tässä kuvassa on siis Öljynoidan Leijonaportin Lemmenuute - kuten ehkä joku saattoi arvata!)

Uutto-ohjeita on useita erilaisia. Virpi Raipala-Cormier suosittaa Luontoäidin kotiapteekki-kirjassa uuttoastian peittämistä korkeintaan pyyhkeellä sekä uutoksen päivittäistä sekoittamista vaikkapa lusikalla. Minä en turvaudu tällaisiin konsteihin, sillä olen erityisen tarkka siitä, ettei uutoksen sisältämä kasvimateria vaan ole yhteydessä ilmaan: jos kasvit pääsevät hapettumaan, ne yleensä alkavat homehtua ja koko uutos on pilalla. Jos päätät käyttää tätä metodia, ole huolellinen siitä, että uutoksessa käyttämäsi öljy varmasti kokonaan peittää uuttamasi kasvimassan.

Kankaalla peittämisen hyvä puoli on ehdottomasti se, että se päästää yrteissä olevan kosteuden haihtumaan. Huoneen lämmössä uuttuessaan - puhumattakaan siitä, jos on helle tai uutat auringon valossa yrttejäsi, on mahdollisuus, että uutos alkaa käydä.

Tärkeä periaate on myös, että yrttejä on reilusti vähemmän, kuin uutosöljyä. Noin 1 / 5 - eli yksi osa yrttiä, viisi osaa öljyä auttaa sinua haarukoimaan toimivan uuttosuhteen. Mikäli uutat kovin voimakkaita yrttejä, voi kasvia olla jopa vähemmän. Uuta huolellisesti puhdistetuissa lasiastioissa - älä koskaan muovipurkeissa. 

Annan uutosteni tekeytyä rauhassa 2 - 3 viikkoa - tarkkailen niiden väriä, yrttien pysymistä visusti öljyn pinnan alla ja saatan varovasti haistella niitä. Viimeiseen saakka yritän kuitenkin olla aukomatta uutospurnukoita, ettei niihin pääsisi likaa tai epäpuhtauksia.

Tässä yläkuvassa yrteillä ja öljyillä täytetyt purnukat ovat valmiit hiippailemaan hyllylle uuttumaan.

Alemmassa kuvassa öljyt ovat uuttuneet - huomaatko, kuinka pohjaöljyn väri on vaihtunut kasvien vaikuttavien aineiden siirryttyä siihen?

 Kun uutto on valmis, öljystä siivilöidään kasvimassa huolellisesti erilleen. Itse käytän harsokangasta, jonka läpi kaadan öljyn kasveineen ja lopuksi puristan kasvimassasta viimeisetkin öljypisarat talteen.

Uutettu öljy on hyvä pullottaa pienempiin pulloihin - käyttötarkoituksen mukaisesti. Uutos säilyy jopa vuodesta kahteen, mutta alkaa menettää tehoaan puhtaita eteerisiä öljyjä nopeammin. Se voi myös pilaantua, jos uutettuun öljyyn on jäänyt kasvin osia. Mikäli uutettu öljysi homehtuu tai alkaa haista joko käyneelle tai härskiintyneelle, se tulee heittää heti pois.

Uutoksesta jääneen kasvimassan voit vielä käyttää yrttihauteena, jos haluat olla oikein huolellinen.

Uuttamalla syntyneiden öljyjen vaikuttavien haihtuvien aineiden pitoisuus on huomattavasti eteerisiä öljyjä matalampi, joten uutosten tuoksu on miedompi. Uutos sisältääkin pääasiassa välittäjäöljyä, johon olet kasvin uuttanut. Siksi uuttamalla valmistetut öljyt sopivat mainiosti ihonhoitoon, hierontaöljyiksi ja joissakin tapauksissa myös ravintolisän kaltaisesti ruoanlaittoon.

Iloisia hetkiä uutosten parissa!

Lähteet:
* Luontoäidin kotiapteekki, Virpi Raipala-Cormier
* Eläintenhoitajan yrttiopas, Anne Tuomivaara 

Muutama sana Melissa-öljystä!

Raikkaan kirpeällä tuoksullaan huumaava sitruunamelissa-öljy on yksi arvokkaimmista öljyistämme. Moni ihmettelee, miksi arkinen mausteyrtti ja monella omassakin puutarhassa kasvava sitruunamelissa voi mahdollisesti olla niin perin juurin arvokasta hinnaltaan.

Noita kävi st.Mariesin melissaa ja laventelia tuottavalla maatilalla ja tislaamossa seikkailemassa. Paikan päällä selvisi, että pikkuruisen melissa-pullon täyttämiseen vaadittava työ ja muut tuotantokustannukset selittävät hinnan. Perehdytäänpä vähän sitruunamelissan taikavoimiin ja ihanaan St.Mariesin maatilaan, jossa melissamme kasvaa. 

Tässä kuvassa noita on päässyt nuuhkuttelemaan sitruunamelissaa suoraan pellossa. Keruukokoinen melissa on noin 30 - 40cm korkea.

Young Living viljelee sitruunamelissaa Ranskassa, Idahon st. Mariesin farmilla ja Utahissa Monan laventelifarmilla. Näistä Ranskan Provencen maatila on lähimpänä melissa luontaista kasvuvyöhykettään. Luonnonvaraisena melissa kasvaa Aasiassa. Viljeltynä sitä kasvaa kaikkialla Euroopassa, mutta talvehtia se ei jaksa täällä pohjoisessa Suomessamme.

Mielenkiintoista on, että aromaattisten kasvien - ja myös melissan tuottamien haihtuvien yhdisteiden määrään ja koostumukseen vaikuttaa vahvasti se, kuinka pohjoisessa kasvi kasvaa. Vaikkapa meillä Suomessa viljelty melissa tuottaa tymolia - tavanomaisemmin mm. timjamin ja rosmariinin öljyissä tavattua vaikuttavaa ainetta - sekä karvakrolia, jota tavanomaisimmin on oreganon öljyssä.

Lue lisää pohjoisten yrttien aromaattisuudesta täältä.

Parhaimmillaan melissan vaikuttavat aineet ovat jopa 65% aldehydejä - makeilta ja kirpeiltä ihmisen nenään tuoksuvia yhdisteitä. Näitä ovat mm. sitraali, neraali ja sitronellaali. Seskviterpeeneistä melissa sisältää mm. beta-karofylleeniä, alfa-kopaiinia. Lisäksi melissaöljy sisältää oksideja, alkoholeja (kuten linalolia ja geraniolia), ketoneita, monoterpeeneitä ja seksviterpeenialkoholeja.

 Lisätietoa sitruunamelissan vaikuttavista aineista suomeksi löydät täältä ja täältä.

Farmilla vieraillessamme opimme monenlaisia asioita Melissan kasvatuksesta ja sadonkorjuusta. Paitsi vaikuttavien aineiden muodostumiseen ja pitoisuuteen vaikuttavat kasvukauden säät ja lämpötilat, on Melissa monella tapaa, "kuin kaunis, mutta vaativa nainen" (lähde: D. Gary Young) Melissan sato nimittäin voi epäonnistua monesta erilaisesta syystä.

Melissalla on tarkka, noin 14 päivän mittainen sadonkorjuuaika, jolloin kasvin haihtuvien yhdisteiden pitoisuus on korkeimmillaan. Silloinkin Melissaa voidaan korjata pellolta ainoastaan aamukymmenestä - kun aurinko on houkutellut haihtuvat yhdisteet kasviin - alkuiltapäivään. Pilvinen tai sateinen sää saavat Melissan vetämään haihtuvat yhdisteet takaisin juurakkoonsa, jolloin satoa on turha korjata - tislaaminen ei silloin tuota öljyä juuri ollenkaan.

Tällainen kuvassa näkyvä, aurinkoinen ja poutainen sää olisi optimaalinen melissan sadonkorjuuta ajatellen. 

Tässä leikkuupuimurissa on Melissan sadonkorjuuseen erikoistunut puimaosa: se katkaisee Melissan varren parhaalta mahdolliselta korkeudelta, kerää ne puimaosan sisällä kulkevalle tasolle ja sieltä suoraan siirtolinjalle, joka kuljettaa Melissan puhtaana takana olevaan kuljetusautoon.  

Tässä kuvassa näkyy kuljetuslinja suoraan autoon, joka kuljettaa niitetyn Melissan tislaamolle.

Tislaamolla Melissa levitetään valetulle alustalle, missä se saa rauhassa "kypsyä" auringossa tislaamista varten. Melissa ei nimittäin heti leikkaamisensa jälkeen ole valmis luovuttamaan öljyään: sen annetaan nauttia auringon lämmöstä tislaamon edessä mitä tahansa yhdestä neljään tuntia. Tänä aikana Melissaa käännellään varovasti, että se saisi tasaisesti valoa - ja sen sokeripitoisuutta seurataan bricks-testauksella. Vasta sokereiden noustua optimimääräänsä, Melissa nostetaan talikoilla tislaussammioihin. Niiden kuvan näet alla.

Tällaisissa valtavissa sammioissa Melissa tislataan. Höyrytislauksessa joudutaan tarkasti seuraamaan sekä optimaalisinta lämpötilaa, että painetta - heitot kummassa tahansa näistä johtaisivat Melissan hauraiden aldehydien vaurioitumiseen tislausprosessin aikana.

Melissaa viljellään meillä kaksivuotisena: jokainen siemen istutetaan ensin käsin, esikasvatetaan kasvihuoneessa ja istutetaan (jälleen käsin) ulos. Parhaan satonsa Melissa tuottaa toisena kasvuvuonnaan. (Olen pahoillani, ettei minulla ole kuvia kasvihuoneelta tai istutus ja taimikasvatus-ruukuista - niiden ympärillä oli kovin monta ihmistä kaiken aikaa. :D )

Huulikukkaiskasvien heimoon kuuluva melissa on saanut nimensä kreikkalaisilta, jotka huomasivat, kuinka paljon kukka houkutteli mehiläisiä: Melissa tarkoittaakin mehiläistä. Tämän alkuperäisen nimen kaikuja on yksi Melissan monista englannin kielisistä nimistä: "bee balm".

Sitruunamelissalla on valtavan pitkä historia: sitä käyttivät aikanaan jo antiikin kreikkalaiset, jotka omistivat yrtin Artemis-jumalatterelleen sekä roomalaiset, jotka ajattelivat sen tukevan muistia ja mielen selkeyttä. Melissan mainitsevat ohjeissaan yhtä hyvin Avicenna, Hildegard Bingeniläinen, Paracelsus, John Gerard ja Culpeper.

Perinteisesti sitruunamelissan on ajateltu "saattavan mielen ja sydämen iloiseksi" (Avicenna). Culpepperin mukaan melissa "ajaa tiehensä melankoliasta ja mustasta sapesta johtuvat häiritsevät ajatukset." Keskiajan eurooppalaiset hoitivatkin sitruunamelissalla levottomuutta, alakuloisuutta, ahdistuneisuutta ja jopa unettomuutta. Karmeliittamunkit valmistivat siitä 1600-luvun alusta lähtien Carmelin melissavettä, jolla uskottiin olevan monenlaisia sekä mielen, että fyysistä terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Melissan ajatellaan myös olevan naisten hormonitoimintaa ja mielialaa sekä hedelmällisyyttä tukevia vaikutuksia. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se voi stimuloida kohtua, joten sitä tulisi välttää raskaana olevilla henkilöillä ja heidän läheisyydessään.

Uudemmista yrttitietäjistä Robert Tisserand sanoo Melissasta näin: "Melissa on lähimpänä elämän eliksiiriä tai nuorennusainetta - ei toki siten, että se tekisi meistä nuorempia, vaan pehmentää oman mielemme ja meitä ympäröivän maailman yhteisvaikutusta." 

Mielenkiintoinen haastattelu mm. Melissa ja Palo Santo -öljyistä psykiatriassa on löydettävissä täältä.

Melissaa on myös käytetty niin öljynä, kuin yrttihauteina ihon ja hiusten tukemiseen. Kansanperinteessä sen ajateltiin tyrehdyttävän verenvuotoa, sekä helpottavan rasvaisen ja läikikkään ihon ominaisuuksia.

Tärkein oivallus matkalta oli kuitenkin erään farmin työntekijän mieleeni syvästi painunut lause: "Melissassa on jotakin taianomaista. Se vain menee päähän. En tarkoita humalluttavalla tavalla, vaan tarkoitan, että vaikka olisi minkälaisella tuulella tahansa tullessaan töihin, paha mieli ei koskaan kestä kauan. Kun tulen Melissa-pellolle, kaikki kurjat ajatukset vain haihtuvat. Ihmisen on mahdotonta olla Melissan tuoksussa kiukkuinen tai ahdistunut!"


Varoitukset: Voi aiheuttaa väsymystä, oksentelua, huimausta ja levottomuutta - etenkin ihmisille, joilla on mielialaa tai verenpainetta säätelevä lääkitys tai luontaisesti matala verenpaine. Ei pidä käyttää raskauden aikana, eikä alle 6-vuotiaille lapsille. Voidaan käyttää vaihdevuosi-oireiden lievittämiseen, mutta lisää hikoilua ja voi aiheuttaa erityisen tukalan olon kuumien aaltojen aikana. Vältettävä kilpirauhasen pulmissa. Voi herkistää ihoa, jos käytetään pitkään samaan kohtaan iholla.

Lähteet: 
* Mielen ja rakkauden kasvit, Sinikka Piippo ja Ulla Salo
* Terveyskasvit, Michael Castleman
* Luontoäidin kotiapteekki, Virpi Raipala-Cormier
* Reference Guide for Essential Oils (2013 edition), Connie and Alan Higley

(Linkit eri siteeratuille sivustoille asianmukaisissa kohdissa.)