Näpertelyä syyssateiden helmoissa

 Syksy kun ennättää, niin noitaan iskee näpertelyhullutus. Tällä kertaa intohimoisen näpertämisen käynnisti rakas ystävä lahjoittamalla komean pussillisen kauniita kiviä. Täytyihän tämä Maaäidin aarrearkku tietysti saada esille ja käyttöön, joten yhden päivän intohimoisen nyhräämisen tuloksena syntyi tällaista. 

Itselleni eniten resonoi tällä kierroksella tehdä töitä seleniitin kanssa. Onneksi aarrepussista löytyi kaksikin ihanaa seleniittiä - tämä kuvassa keskellä näkyvä suuri - ja sitten sitä hitusen pienempi sirkama. 

Seleniitti on korukivien valontuoja. Moni kutsuu sitä suorastaan "enkelikiveksi". Tämä minuun iskenyt innostunut seleniittiin vaan hieman huvittaa minua - enhän itse ole minkäänlaisista "siipiveikoista" juuri välittänyt - en sulkasiipisistä sen enempää, kuin nahkasiipisistäkään. :D Ehkä itse enempi ajattelen, että seleniitti auttaa ja vahvistaa yhteyttä niiden hyvänsuopien "toisenilmaisten" kanssa, jotka itse kullekin tuntuvat tärkeiltä ja merkityksellisiltä. Olivat ne tyypit sitten enkeleitä tai muita kumppaneita ja opetusmestareita. 

Lasten tuskaksi valikoin helmet näpertelyihin intuitiivisesti. Niinpä käytännössä istun nojatuolissa keskellä olohuonetta helmikippojeni ympäröimänä ja rauhallisen musiikin virtaillessa - ja huomauttelen lapsille ja koiralle, että varoisivat kaatamasta kippoja, etteivät helmet leviäisi pitkin lattioita. :D Rauhoittavaa minulle - mutta huomattavasta vähempi rauhoittavaa lapsille, luulen. 

Tällä kertaa valmistuneissa koruissa oli seleniitin lisäksi reilu kourallinen vihreää akaattia, muutama ametisti (joista toinen löysikin jo kodin tätä kirjoittaessani) sekä ruusukvartsi. Vuoroaan jäivät odottamaan mm. lapis lazuli, useampi ruusukvartsi, ametisti ja akaatti - ja vielä yksi kaunis seleniitti. <3