Syyspäiväntasaus

 

Törmäsin kauniiseen ajatukseen siitä, että syksy on uusi kevät - mutta esiin puhkeavien kukkasten sijaan saamme nauttia väriään vaihtavien, syystuulessa tanssivien putoavien lehtien kauneudesta. 

Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin yö ja päivä - valo ja pimeys - ovat yhtä pitkät. Siitä eteenpäin valo siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle ja me täällä pohjoisessa käännymme kohti talven kylmiä ja pimeitä hetkiä. Silloin noidat pysähtyvät pohtimaan sadonkorjuun teemaa: mitä otamme talteen edelliseltä kasvukaudelta - mitä onnistumisia, ilon ja tyytyväisyyden aiheita olemme keränneet talteen? Entä kääntäen - nyt on hetki pysähtyä tutkimaan, mikä ei kasvanut odotetulla tavalla: suojaavatko valitsemamme keinot ja kylvämiemme tekojen tuottama sato meitä talven pimeiden yli? Mitkä siemenet otat talteen ja istutat jälleen keväällä? Mitkä taas rakkaudessa päästät irti ja karistat tarinastasi, kuten puut karistavat lehtensä ja luovuttavat ne maaemosen syliin ravitsemaan seuraavan kesän kasvua. 

Ajattelen, että kasvava pimeä kutsuu meitä radikaaliin rehellisyyteen, itsemme kohtaamiseen ja omien valintojemme arvioimiseen. Vain päästämällä irti ehdottomuudesta, virheettömyyden kuvitelmista ja täydellisyyden tavoitteista, voimme rakkaudella kohdata sen, kuinka toimintamme ja valintamme ovat vaikuttaneet maailmassa - ja omassa elämässämme. Ellemme näe sitä satoa, jota toivoisimme, voimme päästää nyt irti ja luottaa, että talven hiljaisuudessa on tilaa uusien oivallusten ja toimintatapojen kasvaa - viisaudeksi ja vahvuudeksi - ei suinkaan kärsimykseksi, syyllisyydeksi ja häpeäksi. 

Pysähtyminen tässä kohtaa on minun maailmassani ollut myös yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarkastelua: sadonkorjuun pitopöytään voi kutsua monenmoista väkeä ja katsella tarkkaan: kenen kaikkien kanssa haluan talvikauden viettää? Mihin joukkoon kuulun? Ketkä ovat "omia ihmisiäni" ja ketkä taasen vieraita, joiden kanssa jakaa kenties iloa ja onnistumisia - muttei ehkä talven pitkiä pimeitä? Ole armollinen itsellesi ja muille tämän kysymyksen ääressä: sinun ei tarvitse riittää jokaiselle, eikä velvollisuutesi ole venyä jokaiseen pöytään. Sinulla on lupa tunnistaa, missä joukossa olet kotonasi ja ketkä ihmisistä taas rakkaita, arvokkaita vierailijoita elämässäsi. Tehtäväsi ei ole venyä, kuin liika pieni nokare voita venytettynä yli liika suuren leipäsiivun - niin ohuen ohueksi, ettet enää tunnista omia rajojasi. 

Syksyisin noita kaivaa kaapistaan muutamat syksyn suosikki-öljyt. Sadonkorjuun, runsauden ja yhteiden tulen ympärille kokoontuvan yhteisön teemaan sopivat noidan mielestä nimenomaisesti mausteiset "tuliöljyt" kuten neilikka, kaneli, kassia - tai oregano, timjami, salvia ja rosmariini. 

Syksyisin usein tallipuuhissa kastun kiireestä kantapäähän ja kesken ratsastustuntien saattaa vilu hiipiä villapaidan sisään - siksipä lämmöstä huolehtiakseni ripottelen ihania tuliöljyjä kahviin, ruokiin, jalkapohjiin ja etenkin Solar Plexus -chakran kohdalle (noin pallean seutukunnalle kehossa). Se auttaa pitämään vilupeikot loitolla ja väristykset kaukana. 

Toinen tärkeä syyssuosikki ovat ilman muuta havupuiden öljyt: paitsi diffuuseriin, myös jalkapohjiin livahtaa noidalla syksyisin männyn, sypressin ja katajan öljyjä. Syksyllä kottikärryjen puskeminen tarhan kurassa nimittäin edellyttää melkomoista päättäväisyyttä - ja sitä on toisinaan helpompi pimeneviin iltoihin ammentaa juuri näistä rakkaista päättäväisyyden sisupussi-öljyistä. 

Ja viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Syksyisin on helppo lipsahtaa hämärissä alakuloon. Siihen noidan lempparilääke on ilman muuta appelsiinin ja tangeriinin eteerinen öljy - niiden pehmeän lempeä tuoksu hellii, muistuttaa kesän auringosta ja lisää luottamusta tulevien päivien kauneuteen. <3 

Niinpä syksyinen diffuuseri-resepti voisi kuulua: 
4 tippaa appelsiinia

1-2 tippaa kanelia

1-2 tippaa kassiaa

Ja syyspäivien vilunkarkoitus-öljyseos voisi olla hyrisevä yhdistelmä Light the Fire -öljyseosta ja sypressiä sekä laimennusöljyä. Sillä kun voitelee varpaat, pärjää vaikka koko päivän pihalla. <3 

Pysykäähän lämpöisinä, noitaiset!