"Montako tippaa minun pitäisi...?"

"Lääkkeen ja myrkyn ero on annos" sanoo sananlasku.

Tämä minulla on usein mielessäni, kun ihmiset kyselevät minulta: "Montako tippaa minun pitäisi..?" Rehellisyyden nimissä, minä en voi tietää. Minä en tunne juuri sinun kehoasi, aineenvaihduntaasi, maksasi ja suolistosi lähtötilannetta, kehosi kykyä tuottaa tarvitsemansa entsyymit... Olet monimutkaisempi olento, kuin arvaatkaan, lähimmäiseni!

Lääkkeen ja myrkyn ero on annos: liian paljon ihan mitä tahansa, on kehollesi kuormittavaa. Kuinka kuormittavaa, riippuu aina ilman muuta määrästä: riittävä määrä mitä tahansa ainetta vie hengen.

Kun puhumme yrteistä, eteerisistä öljyistä tai muista aineista, joilla haluamme edistää kehon hyvinvointia, meidän on tärkeitä olla sopivasti nöyriä sekä kehon oman viisauden, että luonnon omien aineiden tehokkuuden edessä. Vähemmän on enemmän, on hyvä nyrkkisääntö. Samoin pienillä määrillä aloittaminen ja oman olonsa seuraaminen: jos olo kohenee - hyvä, jatka! Jos huomaat mitä tahansa huolettavia oireita (huimausta, hengityksen salpaantumista, näppylöitä, kuumotusta iholla, epämiellyttävää kihelmöintiä...) lopeta, pidä tauko ja vähennä käytettyä määrää.

Minun on myönnettävä, että yksi minua eniten ärsyttäviä hokemia luontaishoito-piireissä on: "Se on luonnosta / täysin luonnollista, joten se on siksi turvallista (kenelle tahansa)." Herranen aika! Myös kärpässienet, näsiä, sudenmarja ja sormustinkukka ovat kaikki luonnosta ja luonnollisia - ja tappavan myrkyllisiä! Ei asioiden turvallisuutta määritä yksinomaan se, ovatko ne luonnollisia vai synteettisiä. (Täytynee tästä erosta kirjoittaa erikseen.) Eikä luonto ole täällä hoivatakseen ja parantaakseen ihmisiä - sen olennot ovat olemassa ensisijaisesti itseään varten ja toisinaan se, mitä ne tuottavat on avuksi myös ihmisille. Luonto on omalakinen ja halutessaan olla viisas, ihmisen on tärkeä opetella ymmärtämään luontoa sen toimintaperiaatteiden ja lähtökohtien kautta - ei itsensä keskipisteeksi ja kaiken tarkoitukseksi kuvitellen.

Mutta toiseen suuntaan asiat ovat myös totta: eteerisissä öljyissä on ainesosia, joista ihmiset toisinaan huolestuneina kyselevät: ketonit, fenolit, tujonit ja furokumariinit ovat kaikki yhdisteitä, joilla on sekä selkeitä haittavaikutuksia kehossa, että hyötyjä. Kyse on jälleen annostuksesta: vaikkapa iisopin ketonit ovat rottakokeissa syötyinä aiheuttaneet kouristuksia annoksella 0,008g / kg - eli jo noin 5g / aikuinen ihminen - samat ketonit kuitenkin pienempinä pitoisuuksina tukevat kudosten uusiutumista ja kimmoisuuden palautumista.

Monenlaiset yrttivalmisteet eivät siis sinänsä ole "hyviä" tai "pahoja" - vaan ainoastaan erittäin voimakkaita. Niitä on tärkeä ymmärtää, käyttää ja käsitellä samalla tavalla huolellisuudella, kuin vaikkapa tulta tai voimavirtajohtoja. Viisaasti käytettynä niistä on paljon tukea ja iloa - taitamaton tai harkitsematon käyttö taas voi aiheuttaa ongelmia.

Viisaan ja turvallisen käytön salaisuus on yhtä aikaa ymmärrys omasta kehosta, ymmärrys yrttien toiminnasta ja ymmärrys oikeasta annoksesta. Vähemmän on enemmän lienee yksi eniten kääntämiäni lauseita. Siitä saa hyvän nyrkkisäännöön moneen tilanteeseen.